Zirconium Gemorinum Dobermanns

Kennelnimen takaa löytyy espoolainen dobermannharrastaja Hanna Pasanen.

Ensimmäinen dobermann on tullut taloon 1994, rodun parissa olen ollut siis jo vuoden jos toisenkin! Mori (Eximus Vis Memento Mori) on minun kuudes dobermann. Edesmenneistä voit lukea Muistoissa-linkin kautta.

Kaikkien koirieni kanssa olen päätynyt koekentille. Itselläni on aina toiveena saada koirista Suomen Muotovalioita. Tämä vaatii myös käyttötuloksen. Omista koiristani kolme on saavuttanut FI MVA -arvon FH-koetuloksella. Ensimmäisen kanssa en vielä tiennyt kovinkaan paljoa ja vuoden 2020 lopussa, hieman alle 6-vuotiaana lopetettu Ra (O'zone Rostov) ei myöskään ennättänyt valioitua.

Yhdistystoiminta on ollut 2000-luvun alkupuolelta lähes katkeamattomasti kuulunut elämääni. Erilaisia hommia on yhdistystoiminnassa takana ja tällä hetkellä olen koe- ja koulutustoimikunnan varapuheenjohtaja. Keväämmällä olen taas Oulunkylän kentällä kouluttamassa. Mikäs sen mukavampaa kun nähdä se onnistumisen ilo minkä harjoitus antaa!

SDY on myöntänyt minulle pronssisen (2003), hopeisen (2010) ja kultaisen (2017) ansiomerkin.

Rotuun olen koukuttunut pahasti. Dobermannissa kiehtoo sen monipuolisuus. Itselleni on osunut terveyden puolesta haasteita aiempien koirien kanssa mutta koska haitta on ollut lähinnä korkeissa PK-hypyissä, on lajivalikoima taannut sen että kokeisiinkin ollaan päästy! Erikoisjälki on lajina tottelevaisuuden kanssa suosikkini. Jälki viehättää sen tuomien haasteiden takia. Mitä kaikkea siinä oppii omasta koirastaan! Tottelevaisuudestakin löytyy aina hiomista.

Rodun terveys ei toki ole priimaa mutta millä rodulla on. Itselläni on toistaiseksi ollut vasta yksi DCM-koira Dascha (Dascha vom Havelland), mutta luuston ja välilevyjen kanssa on ollut useammallakin ongelmia. Kuvaan koirat heti vuoden iässä jotta tiedän millaisella rangalla harrastellaan ja mitkä lajit sopivat. Käytän koiriani myös säännöllisesti hierojalla/osteopaatilla - en voi vaatia koiralta täyttä panostusta kentällä jos en vastavuoroisesti pidä huolta että kroppa on kunnossa.

Keotoiminnassa olen myös aktiivisesti mukana. TOKO-koetoimitsijakortti minulla on ollut vuodesta 2007 ja säännöllisesti järjestänkin kokeita, pääosin SDY:lle. 2020 kouluttauduin myös rallytokon koetoimitsijaksi, mutta koronan takia en ole tästä vielä kokeita ehtinyt järjestää.

Kasvattaminen ei ole ollut dobermann-harrastuksessani koskaan suuri suunnitelma. Asiaan on vaikuttanut toki myös koirieni terveys. Tilanne muuttui kun Mori alkoi kasvaa. Sen kanssa on ollut todella mukava treenata lajia kuin lajia, se innostuu kaikesta ja on hyvin koulutettavissa. Morin kanssa käytiin monessa eri lajissa kokeissa 2019, ja niillä tuloksilla Mori valittiin myös SDY:n Monipuolisimmaksi dobermanniksi! Morin luonne on myös jotain mistä pidän - sosiaalinen, avoin ja ennakkoluuloton. Sen kanssa ei tarvitse miettiä kentällä mitä se muista miettii. Ei mitään. Voi keskittyä täysin treenaamiseen! Potkua ei ehkä ihan riittävästi ole suojelukentille mutta omalla kohdallani se ei ole miinus, suojelu lajina on niin vaativa että sen harrastamisen jätän suosiolla muille.

Minulle ideaali dobermann on tasapainoinen, monipuolinen koira olematta mitään ääripäätä. Sen kanssa voi harrastaa, käydä näyttelyissä, se syö ja leikkii. Sertihai sen ei tarvitse olla mutta jos nyt kohtuullisella työllä onnistuu. Myös arkielämän tulee olla vaivatonta, siinä määrin kuin se aktiivisen palveluskoiran kanssa voi olla. Koiran kanssa, treenaamisesta huolimatta, vietetään kuitenkin sitä tavallista arkea eikä se saa aiheuttaa suunnatonta vaivaa. Hieman toki erilainen näkemys verraten mistä rodun kanssa on lähdetty liikkeelle. Nämä tavoitteet eivät tee dobermannista kuitenkaan jokaisen käteen sopivaa seurakoiraa. Dobermann tulee peruskouluttaa jotta sen kanssa eläminen on mukavaa. Se tarvitsee töitä kropalleen ja aivoilleen. Turhautuessaan se kyllä keksii tekemistä sitten itse!

Mori on edustaa minulle monilta osin tuota minulle ihanteellista dobermannia. Jo aika aikaisessa vaiheessa alkoi kyteä ajatus siitä että haluaisin itselleni Morista pennun. Pienen sattumankaupan kautta päädyin kasvattajakurssille 2019, ja hain itselleni kennelnimen Zirconium Gemorinum. Luottoniminikkarin kanssa saatiin tuo kennelnimi muotoutumaan. Alkuaineita pienellä twistillä, pitihän siihen nimeen Mori saada :)

Siitä se ajatus sitten kypsyi ja monen monituisen mutkan jälkeen odotamme ensimmäistä pentuettamme syntyväksi ihan tuota pikaa! Siitä jää yksi pieni tirriäinen kasvamaan meille, onhan se oma pentu Morista ollut koko ajatuksen ydin.

Toivottavasti viihdyt sivuillamme!

20.2.2021 Hanna Pasanen